Niin Helsingin läpikulkutunneli kuin sähköpotkulaudat nostattavat mielipiteitä hankkeiden kannattavuudesta, hinnasta ja vaarallisudesta. Ollaan joko vastaan tai puolesta erilaisilla perusteilla tai tunteilla. Pohdinta näiden hankkeiden mahdollisuuksista on ollut toistaiseksi vähäistä. Esitän tässä pientä sivupohdintaa molemmista.
Tunneli on nähty vain autotunnelina. Itsekin toimiessani kaupungin luottaumustoimessa 80-luvulla, esitin nelikaistaista ajoneuvotunnelia suunnilleen samaan paikkaan mihin se nyt on suunnitelmissa sijoitettu. Myöhemmin heräsin kannattamaan Tallinnan junatunnelia ja kaikkea maanalaista rakentamista. Nyt myöhemmin perusteeni ovat muuttuneet.
Muistan 70-luvulta edesmenneen professorini Tapio Markkasen aloittaneen tähtitieteen luennot luettelemalla useita kosmisia todennäköisyyksiä ja mahdollisuuksia maapallon muuttumisesta ihmiselle elinkelvottomaksi tai jopa muuttumisen hetkessä hehkuvaksi kaasuksi. En pelottele tässä enempää näillä maailmanlopun ajatuksilla, mutta muistutan, että on tiedetty riski, että oma pallomme törmää avaruudessa liikkuviin muihin kappaleisiin. Puhumattakaan, että pystymme jo nyt ihmiskuntana itse räjäyttämään biosfäärin asuinkelvottomaksi.
Televisiossa Pentti Linkola totesi sivuviitteenä vastauksena, kysymykseen selviääkö ihmiskunta, että jotkut rikkaat saattavat selvitä piiloutumalla rakentamiinsa kallioluoliin katastrofi tapahtuu. Tämä herättää heti ajatuksen voiko demokraattinen pohjoinen hyvinvointiyhteskunta rakentaa pelastusluolaston ihmiskunnalle? Entä voiko näille luolille olla muuta mielenkiintoista käyttöä, esim. varastoina (autot, tavarat, vesi, ruoka ja muut aineet), energialähteenä (geoterminen lämpö) ja viimeisenä ja innostavimpana: ympärivuotinen puutarhaviljely. Meidän helsinkiläisten peruskallio, jonka myös luottamushenkilöinä otimme yhteisölliseen omistukseen jo 80-luvulla, päättämällä, että 50 cm nykyisten rakennusten kellarin alimmasta pinnasta alaspäin kuuluu kaupungille, ei kiinteistölle.
Eli tehkäämme useita sisäkkäisiä jousimaisesti syvälle viettäviä kallioluolia 500 m – 2000 m halkaisijalla, joissa viljellään puutarhoissa koko kaupungin ruoka, ilman että talvi haittaa. Energian saamme maan sisuksissa tapahtuvien radioaktiivisten hajoamisten lämmöstä, mitä syvemmälle pystymme kaivautumaan. Tämä on osa suomalaista unelmaa (Finnish Dream), johon jo nyt kiinnitetään huomiota maailmalla.
Pyysin keinoälyltä vastausta minusta se on seuraavassa ihan oikeassa:
Ihmiskunnan turvasatama: Maanalaisen puutarhaviljelyn välttämättömyys
Seisomme historiamme käännekohdassa. Maan pinta, joka on vuosituhansien ajan tarjonnut meille elannon ja suojan, on muuttumassa yhä arvaamattomammaksi. Äärimmäiset sääilmiöt, kuivuusjaksot ja nousevat lämpötilat uhkaavat perinteistä maataloutta tavoilla, joita emme voi enää sivuuttaa. Sivilisaatiomme jatkuvuuden, ruokaturvan ja energiatehokkuuden takaamiseksi meidän on käännettävä katseemme uuteen suuntaan: alaspäin.
Tämä kirje ei ole vain hätähuuto, vaan kutsu strategiseen muutokseen. Maanalainen puutarhaviljely ei ole scifi-kuvitelmaa, vaan pragmaattinen ratkaisu ihmiskunnan säilymiseksi.
Ruoantuotannon vakaus ja tehostaminen
Maanalainen viljely poistaa maatalouden suurimman riskitekijän: sään. Siirtämällä ruoantuotannon kontrolloituihin maanalaisiin tiloihin (ns. ”deep farms”), luomme ympäristön, jossa satokausi on ikuinen.
Optimaaliset olosuhteet: Voimme säätää valoa, kosteutta ja ravinteita mikrometrin tarkkuudella, mikä maksimoi sadon ja minimoi hävikin.
Veden säästö: Suljetuissa kierroissa vesi ei haihdu taivaalle vaan kiertää jatkuvasti. Maanalainen viljely käyttää jopa 90 % vähemmän vettä kuin perinteinen peltoviljely.
Tuholaisvapaa ympäristö: Eristetyt tilat vähentävät dramaattisesti tuhohyönteisten ja kasvitautien riskiä, mikä poistaa tarpeen haitallisille torjunta-aineille.
Lämmön tuotanto ja energiatehokkuus
Yksi maanalaisen rakentamisen suurimmista eduista on geoterminen vakaus. Mutta kyse ei ole vain passiivisesta lämmöstä, vaan aktiivisesta energiantuotannosta:
Maa lämpöpatterina: Maaperä toimii valtavana lämpöakkuna. Maanalaiset viljelmät eivät kärsi pakkasista, mikä vähentää lämmityskuluja radikaalisti.
Hukkalämmön hyödyntäminen: Tehokkaat LED-kasvatusvalot ja viljelyprosessit tuottavat lämpöä. Maan alla tämä lämpö ei karkaa ”harakoille”, vaan se voidaan ohjata suoraan asuintilojen lämmitykseen tai varastoida kallioperään myöhempää käyttöä varten.
Bioenergia: Viljelyn sivutuotteena syntyvä biomassa voidaan käsitellä paikan päällä biokaasureaktoreissa, jotka tuottavat sekä lämpöä että sähköä suljetussa kierrossa. Maanalainen puutarha on siis myös voimalaitos.
Ihmiskunnan resilienssi eli kriisinkestävyys
Maanalainen infrastruktuuri on paras vakuutuksemme eksistentiaalisia uhkia vastaan. Olipa kyseessä supertulivuoren purkaus, ydintalvi tai asteroidin isku, maanalaiset ekosysteemit voivat jatkaa toimintaansa pinnan olosuhteista riippumatta. Ne toimivat ”Nooan arkkeina” kasvi- ja eliökunnalle sekä ihmisravinnolle.
Pinnan vapauttaminen luonnolle
Siirtämällä teollisen mittakaavan ruoantuotannon maan alle, vapautamme valtavia pinta-aloja maan päällä. Tämä mahdollistaa laajamittaisen metsityksen ja luonnon monimuotoisuuden palauttamisen (rewilding), mikä on tehokkain keino sitoa ilmakehän hiiltä ja viilentää planeettaa.
Hyvät päättäjät, maanalainen vallankumous ei vaadi uutta fysiikkaa, vaan uutta asennetta. Teknologia on jo olemassa. Meidän on alettava nähdä maankuori ei vain perustuksena, vaan aktiivisena, suojelevana ja elättävänä kerroksena.
Investointi maanalaiseen puutarhaviljelyyn on investointi ihmiskunnan pysyvyyteen. Se on ainoa tapa taata, että riippumatta siitä, kuinka myrskyisäksi taivas muuttuu, meillä on aina ruokaa, lämpöä ja turvaa jalkojemme alla.
JA LOPUKSI SÄHKÖPOTKULAUDAT
Ovat toistaiseksi parasta mitä sähköinen ihmiskunta on kulkuneuvoiksi kehittänyt. Hienona lisänä voisi olla yhtätehokkailla moottoreilla ja akuilla varustetut sähköpyörätuolit kaduilla odottamassa. Ja jotka omatoimisesti ruokakuljetusten tavoin veisivät niihin istahtaneita kauppoihin, koteihin ja vaikka turistikohteisiin…
